Mikali kuitenkin ââniâ voisi myyda erikseen, aiheuttaisi se hinnoitteluvaikeuksia,
koska on hyvin vaikea mââritellâ âânimâârâân Sisaltyvalle vallalle hinta, joka
myos korvaisi Osakkeeseen jâljelIejaavan riskin. Piensijoittajalle âânten
myyminen olisi hyvâ ylimâârâisen tulon lahde, mutta toisaalta he tuskin saisivat
myytyâ eteenpâin sellaista osaketta, jonka sisâltâmâ aanimâarâ on jo myyty pois.
Jos taas aânimâârân ostajan Oletetaan korvaavan kokonaan âânimâârâân
sisâltyvân vallan menetyksen hinnan myyjâlle sekâ Osakkeeseen jâljellejâavan
riskin, olisi OStajalle yhta edullista hankkia koko osake kuin pelkastaân sen
sisâltâmâ âânimâârâ. Àanilla kaytâisiin Iuultavasti kauppaa vain silloin, kun joku
Osakkeenomistaja haluaisi saada sellaisia pââtôksia aikaan, jotka olisivat hànen
edukseen ja muita Osakkeenomistajia vastaan. Tallainen kâytos ei kuitenkaan olisi
yhtiôn toiminnan kannalta tehokasta ja jârkevââ, joten voidaan olettaa, ettâ âànillâ
ei tulla kauppaa kàymâan Vastaisuudessakaan ilman osakkeita. (Easterbrook et al.
1983.)
Syyna siihen, ettâ muilla yhtioôn taloudellisesti sidoksissa Olevilla ryhmillâ ei oie
Manestysoikeutta, voidaan pitââ sitâ, etta Osakkeenomistajien tulo-odotukset ovat
sidoksissa yhtion tuloihin, jotka jaavat jaljelle muiden Sidosryhmien saatuaan jo
omansa. Aanestysmahdollisuus on siis osaksi hyvitystâ yhtiôkohtaisesta riskista,
jonka Osakkeenomistajat ovat valmiita kantamaan. Riski muodostuu pââasiassa
yhtion Iulevaisuuden tuotto-odotusten heikentymisestâ. Toisaalta voidaan ajatella,
ettâ muilla Sidosryhmilla ei edes oie kannustinta pyrkiâ Vaikuttamaan yrityksen
kannattavuuden parantamiseen, koska he eivât hyody siitâ yhtâ paljon kuin
Osakkeenomistajat. Esimerkiksi yhtiotâ Iainoittavien tahojen tulot ovat yleensâ
kiinteitâ prosenttiosuuksia Iainasummista, eivâtkâ siten kasva yrityksen tulovirran
kasvun mukaisessa suhteessa. Tosin yrityksen menestyessâ heikosti Iisaantyy
Iainoittajien valta suhteessa Osakkeenomistajien valtaan, koska heidân saamisensa
yrityksestâ ovat etuoikeutettuja verrattuna yhtiôn omistajiin. Talloin osakkeen-
Omistajilla voidaan teoriassa olettaa olevan vâhân kannustimia uhrata aikaa ja
Iisaa rahaa yhtioon. Kyseinen passiivinen vaihe jatkuu niin kauan, kunnes omista-
jilla onjâlleen mahdollisuus saada tuottoja yhtiostâ.