PIEKKOLA, Hannu, PALKKANEUVOTTELUT JA TYÔMARKKINAT POHJOIS-
MAISSA JA EUROOPASSA. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelaman Tutkimuslaitos, The
Research Institute of the Finnish Economy, 2002, 26 s. (Keskusteluaiheita, Discussion
Papers, ISSN 0781-6847; No. 838).
TIIVISTELMA: Euroopan maat eroavat ty Omarkkinakaytantojensa suhteen. Muu-
tokset ovat olleet huomattavia 1980-luvun alusta lahtien. Iso-Britanniassa tyonteki-
joiden jarjestaytymisaste on laskenut merkittavasti ja yrityksilla on itsenainen asema
palkanasetannassa. Saksassa liittotason palkkaneuvottelut ovat toisaalta edelleen
keskeisia palkanmuodostuksessa. Pohjoismaissa Ruotsissa ja etenkin Tanskassa on
siirrytty kohti paikallista sopimista. Ruotsissa ja Tanskassa on liittokohtaisissa rat-
kaisuissa vahennetty eri alojen palkkojen kytkentaa ja paikallisen sopimisen eri
muodot ovat nykyisin tavallisia. Tanskassa ja Ruotsissa paikallinen sopiminen ta-
pahtuu tyorauhan vallitessa. Erimielisyyksien vallitessa sovelletaan liittotasolla tai
keskitetysti sovittua ratkaisua. Ruotsissa palkkojen vahimmaiskorotukset ovat kes-
kimaarin vahintaan puolet palkkapotista. Yksi eri alojen valisten kytkentojen vahen-
tamisen muoto on ollut se, etta eri toimialoilla sopimukset tehdaan eri ajankohtina.
Naista eroista huolimatta palkkahajonta on pysynyt varsin samanlaisena eri Poh-
joismaissa. Suomessa keskitettya sopimista lienee helpottanut yritysten tuotta-
vuuserojen kaventuminen 1990-luvun alun laman jalkeen.
PIEKKOLA, Hannu, PALKKANEUVOTTELUT JA TYÔMARKKINAT POHJOIS-
MAISSA JA EUROOPASSA. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelaman Tutkimuslaitos, The
Research Institute of the Finnish Economy, 2002, 26 p. (Keskusteluaiheita, Discussion
Papers, ISSN 0781-6847; No. 838).
ABSTRACT: Labour market institutions and practises vary in European countries.
Labour market reforms have been notable since the beginning of the 1980s. In Great
Britain, the union participation rate has decreased substantially and firms are rela-
tively independent in wage setting. However, in Germany industry-level bargaining
prevails without notable changes. In Nordic countries, local bargaining has taken an
increasing role in Sweden and particularly in Denmark. In Sweden an industry-level
agreement is binding if employers and employees do not reach an agreement in local
bargaining. In Sweden the minimum wage rise is typically at least half of the agreed
wage sum. Despite the differences in labour market practises, wage dispersion has
stayed surprisingly similar across Nordic countries. The narrowing of productivity
differences between firms since the depression in the beginning of 1990s has likely
facilitated centralised bargaining in Finland.