KESKEISET HAVAINNOT
Pohjois-Euroopan maat eroavat suuresti tyomarkkinakaytantojensa suhteen. Muu-
tokset ovat olleet huomattavia 1980-luvun alusta lahtien. Iso-Britanniassa tyonteki-
joiden jarjestaytymisaste on laskenut merkittavasti ja yrityksilla on itsenainen asema
palkanasetannassa. Saksassa liittotason palkkaneuvottelut ovat keskeisia palkan-
muodostuksessa. Pohjoismaissa Ruotsissa ja etenkin Tanskassa on siirrytty kohti
paikallista sopimista. Tasta huolimatta palkkahajonta on pysynyt varsin samanlaise-
na eri Pohjoismaissa. Tyontekijoilla eniten ansaitsevan kymmeneksen (9. palkka-
desiilin) palkat ovat noin 1.6 kertaiset verrattuna vahiten ansaitsevan kymmeneksen
(1. palkkadesiilin) palkkoihin (ks. Teollisuus ja tyonantajat, 2002). Palkkahajonnas-
sa on tapahtunut myos varsin vahan muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Palkkahajonta on sen sijaan selvasti kasvanut Iso-Britanniassa (kuten esim. Italiassa
ja Yhdysvalloissa).
Maittaisia tuloksia
Tutkimus tarkastelee tyomarkkinoiden ominaispiirteita eraissa Iso-Britanniassa, Ir-
lannissa, Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Iso-Britanniassa ammattiyhdistysten asema on heikentynyt palkanmuodostuksessa,
vaikka arviot muutosten suuruudesta vaihtelevat. Ilmeista on kuitenkin, etta palkka-
erot jarjestaytyneiden ja jarjestaytymattomien tyontekijoiden valilla ovat kaventu-
neet. Yksi lisaselitys talle on teollisuuden tyontekijoiden vahentyminen, kun palk-
kaerot ovat olleet suurimmat teollisuudessa.
Kyselytutkimukset osoittavat myos, etta tyollisyys on kehittynyt 1990-luvulla hei-
kommin yrityksissa, jossa palkat ovat maaraytyneet tyoehtosopimuksin. Nain on
etenkin, jos jarjestaytymisaste on suuri. Toisaalta on havaittu, etta tulokset voivat
poiketa tasta silloin, kun tyontekijat ja yritys neuvottelevat yhta aikaa seka palkoista
etta tyollisyydesta.
Irlannissa on havaittavissa kolmenlaista kehityssuuntaa. Ensinnakin ammattiliittojen
perinne noudattaa Iso-Britannian mallia ja useiden liittojen paamajat sijaitsevat Iso-
Britanniassa. Toiseksi, Irlannissa on viime vuosina pyritty korporatistisesti ratkai-
semaan taloudellisia ongelmia kuten tyollisyyteen liittyvaa. Kolmanneksi, ulkomais-
ten monikansallisten yritysten merkitys on kasvanut, ja nailla yrityksilla on usein
amerikkalainen nakemys palkkajarjestelmista.
Saksassa tyontekijat ovat edustettuina seka tyopaikkaneuvostoissa etta ammattiyh-
distysten kautta. Kollektiiviset sopimukset tyonantajien ja ammattiliiton valilla neu-
votellaan toimialatasolla. Tyopaikkaneuvostot perustuvat toimipaikkatasoiseen edus-
tukseen. Tyopaikkaneuvostolla on varsin laajat vaikutusmahdollisuudet otettaessa
kayttoon uusia palkkajarjestelmia tai sopeutettaessa tyovoimaa markkinatilanteen
mukaan. Naissa asioissa yrityksen johto ei voi toimia ilman tyopaikkaneuvoston hy-
vaksyntaa. Sen sijaan tyopaikkaneuvostoilla on vahemman neuvonpitovaltaa asiois-
sa, jotka liittyvat investointeihin ja tyoskentelytapoihin. Laki ei myoskaan velvoita
tyopaikkaneuvostojen kayttamista palkkaneuvotteluissa. Kuitenkin ne voivat olla
keskeisia silloin, kun tuottavuuden parantamiseen tahtaavissa toimenpiteissa uusien
palkkausjarjestelmien kayttoonotto on keskeista.