ning). Sopimuksen paamaarana on edistaa teollisuuden suotuisaa kehitysta, kannat-
tavuutta ja kilpailukykya. Taman tarkoituksena on antaa myos suotuisa pohja palk-
kakehitykselle ja tyoelaman suhteille.
Yhteenvetona voidaan todeta, etta Ruotsissa ja Tanskassa on liittokohtaisissa ratkai-
suissa vahennetty eri alojen palkkojen kytkentaa ja paikallisen sopimisen eri muodot
ovat nykyisin tavallisia. Yksi eri alojen valisten kytkentojen vahentamisen muoto on
ollut se, etta eri toimialoilla sopimukset tehdaan eri ajankohtina. Ruotsissa palkkojen
vahimmais-korotukset ovat keskimaarin vahintaan puolet palkkapotista, kun taas
Suomessa palkat nousevat kaikille vahintaan sopimuskorotuksen verran. On myos
selvaa, etta palkankorotusten vaihtelu yrityksen sisalla voi olla suurempaa Ruotsissa,
vaikka uuden jarjestelma varsinaisena tarkoituksena oli ainoastaan palkkakustannus-
ten pitaminen kurissa. Ruotsissa palkat voivat vaihdella ehka noin 50 prosenttia
palkkapotin ymparilla. Palkkojen jousto etenkin alaspain on periaatteessa pienempi
Suomessa. Ruotsin sopimusjarjestelma on voinut myos vahentaa palkkaliukumia,
jotka ovat olleet viimeisen viiden vuoden ajan noin 0.5 prosenttiyksikkoa alemmat
kuin Suomessa. Suomessa keskitettya sopimista lienee helpottanut yritysten tuotta-
vuuserojen kaventuminen 1990-luvun alun laman jalkeen (ks. Piekkola, 2002).
Ruotsissa sovittelujarjeston Medlingsinstitutin tutkimusten mukaan myoskaan Ruot-
sissa palkkaerot eivat olleet 1990-luvun loppupuolella kasvussa. Kuitenkin vuosina
2000-2001 palkkahajonnassa on tapahtunut jonkin verran muutoksia, kun hyvin kou-
lutettujen palkat ovat nousseet enemman.