18
Tassa vaihtoehdossa on kaavamaisesti oletettu, etta palkanmuodostus kaantyy palkkayh-
talon mukaiseksi muutokseksi reaalipalkoissa vuodesta 3 lahtien, kun aluksi tupon ansi-
osta palkkakehitys aleni vaihtoehtoon verrattuna vuosina 1 ja 2 taulukon 1 estimointitu-
loksen mukaisella tavalla. Tama efekti syotettiin mallin palkkayhtaloon yhtalon vakion
siirtymaksi naina vuosina. Nahdaan, etta tupon seurauksena tyottomyysaste alenee noin
prosenttiyksikolla keskipitkalla ajalla (viisi vuotta), mutta etta vaikutus ei ole pysyva.
Tupo parantaa myos yritysten kannattavuutta (kuviossa tyotulojen osuus BKT:sta ale-
nee), ja siten silla voi olla valillinen vaikutus myos investointien kasvun kautta, mita ei
tassa ole erikseen arvioitu.
Vaihtoehdossa 2 tulokseksi saadaan kuvio 10. Tuloksen mukaan tyottomyysaste alenisi
varsin selvasti keskipitkalla ajalla jalleen noin prosenttiyksikolla ja heilahdellen vakau-
tuisi todella pitkalla ajalla noin puolen prosenttiyksikon alenemiseksi.
Joka tapauksessa voidaan paatella, etta naiden kahden vaihtoehdon 1 ja 2 valilla ei ole
merkittavaa eroa lyhyella ja keskipitkalla aikavalilla tyottomyysasteen kehityksessa.8
Lisaksi voidaan nahda, etta tupolla ei ole kummassakaan tapauksessa pitkan ajan vaiku-
tusta palkkojen kansantulo-osuuteen, vaan se pysyy entisena. Tama selittyy kuviolla 8,
jossa palkkavaatimuskayra siirtyy vasemmalle tupon seurauksena, mutta palkanmaksu-
kayra pysyy entisellaan. Laajempi joukko politiikkasimulointeja on esitelty tutkimuk-
sessa Alho (2002a).
Finanssipolitiikan ja tupon yhteydet, kuten myos inflaation hillinnan ja tyollisyyden va-
liset yhteydet toimivat niin, etta nama molemmat vaylat johtavat ekspansiivisempaan
politiikkaan ja lyhyen ajan talouskehitykseen kuin vaihtoehtoisessa, liittokohtaisessa
sopimisessa. Nama vaikutukset on kuitenkin tassa yhteydessa sivuutettu toistaiseksi.
Saadaan siis
Tulos 6. Tupo alentaa keskipitkâllâ ajalla tyôttômyysastetta noin prosenttiyksikôlla ver-
rattuna Iiittokohtaiseen sopimiseen. Se parantaa yritysten kannattavuutta Iyhyella ajalla
siten, etta paaomatulojen osuus kansantuotteesta nousee prosenttiyksikôlla, mutta pit-
kalla ajalla tama vaikutus haviaa.
Edella olevat simuloinnit on tehty siten, etta on tarkasteltu mallin tasapainotilan muu-
tosta. Oletetaan, etta talous ei ole tasapainotilassaan, vaan esimerkiksi tyottomyys on
tasapainoarvoaan korkeampi. Talloin sellaisesta politiikasta, joka nopeuttaa sopeutumis-
ta kohti tasapainotasoaan, jaa nakyviin samalla pitkan ajan vaikutus talouteen. Silloin
tupolla olisi myos vaihtoehdossa 1 pysyvalta nayttava vaikutus tyollisyyskehityksessa,
ks. tarkemmin tutkimusta Alho (2002a).
Onko ylla oleva arvio tupon merkityksesta ”vedatetty” liian myonteiseksi? Ehka nain
voidaan jossain maarin sanoa, koska ylla on sivuutettu ne olosuhteiden erot, joissa eri-
laisia tyomarkkinaratkaisuja tehdaan. Tavallaan oletettiin, etta jokaisena vuonna on
mahdollisuus tehda maltillinen tupo tai sen vaihtoehtona liittokierros, mika teknisesti
pitaa paikkansa, mutta kaytannossa ratkaisun muoto maaraytyy osittain talouden ja
tyomarkkinoiden olosuhteiden mukaan, eivatka siten ole aina yhta lailla aitoja vaihtoeh-
toja toisilleen. Nama pohdinnat johtaisivat mallin laajentamiseen sen selittamiseen, mil-
lainen ratkaisu kulloinkin tehdaan. Ylla oleva analyysi on se vastaus, joka saadaan kun
laaditaan taloudellisessa analyysissa tavanomainen politiikkasimulointi. Saatu tulos ei
8 On tietysti mahdollista, etta tupo “tuhoaa itsensa” siten kuin tekstissa pohdittiin, eli johtaa siihen,
etta palkkanormi vastaavasti ylitetaan vuosina 3 ja 4. Tamakin vaihtoehto johtaa aluksi suurin piirtein
yhta suureen tyottomyysasteen laskuun kuin kuviossa 9, mutta palautuisi lahtotasolleen jo vuonna 4.