2. Kansallisen Ja ylikansallisen tason Strategioita
Ilmastokysymys on edennyt tutkijoiden poydilta kansainvâlisen politiikan kysy-
mykseksi, jossa valtioiden rooli on ollut keskeinen. VaItiot Iuovat puitteet taloudelli-
selle toiminnalle ja turvaavat mm. Omistusoikeudet, joita ilman taloudellinen toiminta
vaihdannan muodossa ei olisi mahdoɪlista. Ilmastonmuutoksen torjuminen on kaikki-
en maailman valtioiden vastuulla. Tehokkaat torj Untatoimet ovat Vaikutuksiltaan niin
merkittaviâ, ettei yksikâan maa voi ryhtyâ niihin yksin. Toisaalta mikâân valtio ei voi
jattâytya yhteisesti Sovittavien Velvoitteiden Ulkopuolelle Vapaamatkustajaksi, koska
tama Vaarantaisi yhteisten tavoitteiden toteutumisen. Teollisuusmaiden vastuu neu-
Votteluprosessin Vauhdittamisessa on suuri (Hautojarvi 1998).
Vastaava valtioiden Iapikayma problematiikka vallitsee maiden sisâllâ kilpailevien
yritysten valilla, jotka ovat keskeisessâ asemassa toimenpiteiden toteuttajan roolissa.
Markkinaolosuhteissa houkutus Vapaamatkustukseen hintamekanismin kannalta ul-
koisten Vaikutusten suhteen on suuri, ellei asioista sovita yhdessâ. Ilmastokysymyk-
sessa toteutusvastuun voidaankin ajatella siirtyvân valtioilta taloudellisille toimijoille,
jotka Viimekadessa joutuvat maksamaan Sopeutumistoimien kustannukset ja kanta-
maan ilmastonmuutoksen haitat muodossa tai toisessa, mutta jotka toisaalta hyotyvat
sekâ tuotetuista hyodykkeistâ etta ymρariston Iaadusta. Ongelman ylisukupolvinen
Iuonneja sen globaalisuus sekâ houkutus Vapaamatkustukseen kaikilla pââtoksenteon
tasoilla tekevàt sen Iiallinnan erityisen vaikeaksi. Huolimatta naista Vaikeuksista valti-
ot ovat kyenneet muuttamaan kysymyksen teollisuusmaita koskeviksi kansallisiksi
Paastovahennystavoitteiksi Kioton SOpimuksella. Nain ollen yritysten Iiiketoiminta-
Strategioiden kannalta erityisen mielenkiinnon kohteena ovatkin ne mekanismit, joi-
den avulla valtiot toimeenpanevat kansalliset tavoitteensa kaytânnon toimenpiteiksi.
Katsaus Suomen Iimastostrategioiden nykytiiaan
Keskeinen Iahtotieto tulevien haasteiden arvioinnille on kasvihuonekaasupââstojâ
kuvaava kansallinen inventaari. Ymparistoministerion kaasutyôryhmâ on Selvittanyt
Kioton poytâkirjan mukaisten kuuden kasvihuonekaasun pâastët vuodelle 1990 (ta-
voitetaso) sekâ vuosille 1996 ja 1997. Tyoryhma on tarkistanut myôs nykyâân kâytos-
sâ olevan Iaskentamenetelman Hiukaisiksi vuosien 1990 ja 1995 aiemmin ilmoitetut
pâastomâârât. Kaikkien kuuden kasvihuonekaasun pâastôjen kokonaismâarâ oli vuon-
na 1997 noin 76,9 miljoonaa tonnia CCVekvivalenttia, kun sama mâârâ vuonna 1990
oli 72,9 miljoonaa tonnia (YM 1999). Vuosien valilla vaihtelut voivat olla useita mil-
joonia tonneja riippuen mm. Sateisuudesta johtuvasta vesivoiman tuotannosta. Nain
ollen Kioton Sopimuksen edellyttâmâ Vahennystarve olisi vuosien 1996-1997 tasolta
5,5-7,4%.
Hiilidioksidi on sekâ Suomen kannalta etta globaalisti ylivoimaisesti merkittâvin
kasvihuonekaasu. Suomessa hiilidioksidin osuus kaikista mainituista kasvihuonekaa-
supââstoistâ oli vuoden 1997 osalta tarkennettujen Iaskelmien jâlkeen 84% (Ojala
1999). Muista kaasuista merkittavimmât ovat metaani (osuus hieman yli 7%) ja typpi-
oksiduuli (osuus aile 8%) vuoden 1997 tilanteessa. Kolmen muun kaasun osuus jââ