Euroopan yhteisôjen yhteisen Paastovahennystavoitteen toteutuminen edellyttaa
pââtoksia yhteisistâ toimista. Naita toimia ovat muun muassa taloudel listen ohjaus-
keinojen, kuten Cnergiaverotuksen yhdenmukaistaminen ja tason nostaminen koko
yhteison alueella, uusiutuvia energiamuotoja koskevat ohjelmat ja toimet, rakennusten
Ianipotaloutta koskevat ohjelmat ja toimet, tekniikan kehittymistâ edistavat ohjelmat
ja toimet sekâ energiankulutusnormit ajoneuvoille, koneiɪle ja Iaitteille. Myos muita
kasvihuonekaasupâastojâ, kuten kaatopaikkojen metaanipââstojâ, kemianteollisuuden
Iyppioksiduulipaastoja sekâ Otsonikerrosta heikentâvien aineiden pâastojâ tulee pyrkia
rajoittamaan. Liikenteen rakenteellisiin muutoksiin tulee paneutua entistâ tehok-
kaammin (Hautojarvi 1998).
Valtioneuvoston energiapoliittisessa Selonteossa ’’Suomen energiastrategia” (KTM
1997a) todetaan, ettâ ’’kasvihuoneilmion alkuperâstâ johtuen tavanomaiset ympâristo-
uhkien torjunnassa kâytetyt keinot, kuten haitalɪisten kemiallisten yhdisteiden poista-
minen savukaasuista, ovat vain rajoitetusti kâyttokelpoisia iɪmastonmuutoksen hidas-
tamisessa. Ainoita todella tehokkaita keinoja ovat siirtyminen vâhemmân energiaa
kuluttaviin toimintoihin ja/tai hiilidioksidipââstottomiin energialahteisiin ja viimekâ-
dessâ energiaa kuluttavien toimintojen vah entami seen”.
Vuoden 1998 alussa toimintansa aloitti Ilmastopoliittinen ministeriryhmâ. Ministe-
riryhma paâttââ Suomen kannoista Ilmastopoliittisissa neuvotteluissa, joissa Suomi on
osa EU:n ,kuplaa,. Ilmastopoliittinen ministerityôryhmâ on todennut tarpeelliseksi
asettaa Iaajapohjaisen ilmastotoimikunnan Seuraamaan ja edistamaân Hmastopolitii-
kan toteutumista. Toisen ilmastotoimikunnan perustamisesta pâatettiin huhtikuussa
1998. Toimikunnan tehtâvânâ on kâsitella yleisiâ kansainvalisia ilmastokysymyksiâ,
edistâa iImastopolitiikan toteutumista Suomessa sekâ lisâtâ tietoisuutta Hmastokysy-
myksissâ. Toimikunnan mââraaika pâattyy vuoden 2000 Iopussa eli Suomen EU-
Puheenjohtajakauden ja Ilmastosopimuksen kuudennen Osapuolikokouksen jâlkeen.
EU-Puheenjohtajakaudella Suomi toimii kansainvâlisissâ Hmastokokouksissa pââneu-
Vottelijana Euroopan yhteison ja Senjasenmaiden puolesta (YM 1998a).
Kauppa- ja teollisuusministerio Iaati kevââllâ 1999 energiastrategian toteutumi-
sesta Seurantaraportin tausta-aineistoksi vuoden 1999 Cduskuntavaalienjalkeisen hal-
Iituksen ohjelman energiaosuutta varten (KTM 1999c). Paavo Lipposen II hallituksen
ohjelmassa (VN 1999a) ja hallituksen hankkeiden esittelyraportissa (VN 1999b) H-
mastopolitiikan tavoitteet mââritellâânkin seuraavasti:
Kasvihuonekaasupaastoja Vdhennetddn Suomelle asetettujen kansainvalisten vel-
voitteiden mukaisesti. Sektorikohtaiset Valmistelut kootaan toimenpideohjelmaksi.
Yhteistoimeenpanohankkeet Sisallytetaan osaksi Idhialue- ja kehitysyhteisty∂ta. Lisd-
taan biomassan osuutta energiatuotannossa.
Hallitusohjelman elinkeino- ja energiapolitiikka mâarittââ tarkemmin tavoitteet
Energiapolitiikalle sekâ samalla tavan, jolla Suomessa Iaaditaan kansallinen suunni-
telma Kioton Hmastokokouksessa sovittujen tavoitteiden Ioteuttamiseksi.
Hallituksen energiapolitiikan pàamaarà on taloudellisia Ohjauskeinoja ja markki-
natalouden mekanismeja kayttaen Iuoda talous- ja Iyollisyyspolitiikan tueksi olosuh-
îeet, joissa energian saatavuus on turvattu, sen hinta kilpailukykyistâ ja syntyvàt ym-
Pdristdpadstdt Suomen kansainvdliset Sitoumukset tayttavid,
Energiapolitiikan kohteena on energiatalous kokonaisuudessaan, eri energialdh-
teet ja ~muodot sekd niiden keskindiset osuudet. Energiapolitiikassa ei siten oie kysy-