15
pâatoksentekoa (Ricardo-Campbell 1983, 393). Toisaalta voidaan ajatella, etta
Osakkeenomistaja hyôtyy osaltaan hyvàstâ IialIituksesta ja asiansa osaavasta
motiVoituneesta jâsenistostâ, ja voi olla siten varma hallituksen pâtevyydesta
hoitaa Osakkeenomistajan etuja. Tata onkin monessa yhteydessa painotettu ja
voidaan syysta todeta, etta Hallitus on âârimmâistâ monitorointivaltaa kâyttavâ
sisainen elin, joka valvoo sopimusten verkostoa eli yhtiôta.
Johtoa kontrolloivat muutkin seikat kuin vain hallituksen monitorointi. Johdon
Suorituskykya voi parantaa myos uhka mahdollisesta yritysvaltauksesta, jolloin
huono johto korvataan auttamatta. Johdon intressinâ on myos saada halpaa Iaina-
rahoitusta johtamalleen yhtiolle, ja taman Tnahdollistaa vain yhtion hyvât tulos-
nâkymât ja johdon nauttima yhtion Omistajien yleinen Iuottamus kolmannen
osapuolen eli Iainanantajan silmissâ. Varsin toimiva mekanismi on johtohenki-
Ioiden tehokkaat tyômarkkinat, jotka takaavat, etta yhtiôiden Johtohenkilot pyrki-
vat saamaan johtamansa yhtion menestymàân mahdollisimman hyvin, jotta hei-
dan uransa ei Ioppuisi siihen, etta heidan patevyytensa tyossaan asetettaisiin
kyseenalaiseksi tyomarkkinoilla. (Demsetz 1983, 387.) Pienissa maissa, kuten
Suomessa, johdon tyômarkkinat ovat varsin tehottomia verrattuna suuren maan
Iarjoamiin markkinoihin, joten edella mainittuja Seikkoja tulee aina miettiâ yhtiô-
ja maakohtaisesti.
Omistusoikeuskirjallisuudessa sekâ sisâinen monitorointi (Hallitus), etta ulkoiset
johdon monitorointikeinot (johdon Iyomarkkinatja yritysvaltausten uhka) ovat Ia-
hes yhtà tarkeitâ. Tosiasiassa voidaan olla yhtâ mielta siitâ, etta johto pitaâ târ-
keâmpâna Osakkeenomistajien nàkemyksià ja toivomuksia, koska yhtion omista-
jat ovat kuitenkin ensisijassa kantamassa yritykseen Iiittyvaa riskia ja ovat johdon
suoranaisia tyonantajia. Tâta nâkokulmaa puolustavat myos Jensen ja Meckling
(1976). Mutta Manne (1967) toteaa, etta jos yhtion Osakeomistus on tarpeeksi
hajautunutta, niin Omistajat ovat Iuultavasti pystyneet pienentâmâân yrityskohtai-
sen riskin hajauttamalla Omaisuutensa useampaan yritykseen ja siten heidan
monitorointihalunsa on vâhâistâ. Nain ollen johdon kontrollointi Iankeaisi ensi-