JOHDANTO
Tulopolitiikkaa on Suomessa harjoitettu eri muodoin sodan jalkeisina vuosikymmenina,
ja varsinaisesti siita alettiin puhua 1960-luvun lopulla. Yllattavaa kuitenkin on, etta tu-
Iopolitiikan merkityksesta ei ole juuri tehty kvantitatiivisia arvioita, vaikka se on niin
keskeinen osa tyomarkkinoiden Sopimustoimintaa ja talouspolitiikkaa Suomessa.
Yleinen nakemys tulopolitiikasta on varsin myonteinen. Talloin ajatellaan, etta koordi-
noitu sopiminen palkoista on tehokkaampaa kuin koordinoimaton palkka-palkkakilpailu
liittojen valilla.
Ammattiyhdistysliikkeen puolella katsotaan, etta tulopoliittista sopimista on arvioitava
kolmen keskeisen tavoitemuuttujan kannalta:
- reaaliansioiden suotuisa kehitys
- tyollisyyden suotuisa kehitys
- inflaation hillinta,
joiden kaikkien suhteen keskitetty tulopoliittinen sopimus (tupo) voi olla edullinen ver-
rattuna vaihtoehtoonsa eli liittokohtaiseen sopimiseen. Nama kolme tavoitetta ovat kui-
tenkin siina mielessa ristiriidassa keskenaan, etta tupo voi paaasiassa edistaa tyollisyytta
hillitsemalla reaalisten tyovoimakustannusten nousua, joten ensimmaisen ja toisen koh-
dan saavuttaminen yhta aikaa vaatii sovittelua, ja naita tavoitteita joudutaan vaihtamaan
(trade-off) toisiinsa. Ammattiyhdistysliikkeelle tulopoliittisilla sopimuksilla nayttaisi
olevan myos jarjestopoliittista itseisarvoa.
Maltillinen palkkaratkaisu on finanssipolitiikan paatOksentekijoiden, hallituksen intres-
sissa inflaation hallinnan ja tyollisyyden kannalta, joten tupon syntymiseksi ollaan tai-
puvaisia kanavoimaan verohelpotuksia palkansaajille. Talla voidaan osittain kompen-
soida maltillisen palkkaratkaisun tulosta tulonmuodostuksen suhteen. Nain ollen tupon
syntyessa finanssipolitiikka voi olla kevyempaa kuin muutoin, joten viela neljanneksi
askeiseen listaan voidaan lisata:
- kaytettavissa olevien tulojen suotuisa kehitys.
Tyonantajien taholla tavoitemuuttujat tyoehtosopimusneuvotteluissa ovat osin samoja
kuin asken listattiin lisattyna silla tavoitteella, etta sopimusten kannalta on keskeista
turvata:
- yritysten kilpailukyky ja kannattavuus.
Tyonantajapuolella ei ole niin selkeaa nakemysta tupon edullisuudesta sinansa, vaan
kanta maaraytyy keskeisesti sen mukaan, mika on ratkaisun kustannustaso. Tyonantaja-
puolella mielenkiinto on ehka siirtynyt enemman kohti palkanmuodostuksen mikroky-
symyksia, kuten palkanmuodostuksen kannustavuutta yrityksissa. Palkankorotuksista
sopimista pyritaan taman tavoitteen saavuttamiseksi siirtamaan enemman yritystasolle.
Tyonantajien taholla nama pyrkimykset eivat ole kuitenkaan johtaneet olennaiseen
muutokseen sopimusjarjestelmassa, vaan tupo on edelleen yksi vaihtoehto.