julkisen t&k-rahoituksen saaminen on endogeeninen tekija ja tama olisi otettava huomi-
oon tilastollisessa analyysissa.
Wallstenin (2000) tutkimuksen kohteena oli sama SBIR-ohjelma kuin Lernerin (1999)
tutkimuksessa. Wallstenin tulosten mukaan julkisen t&k-rahoituksen saamisen endo-
genisoinnilla oli merkittava vaikutus tuloksiin. Ottamalla huomioon julkisen t&k-
rahoituksen saamisen endogeenisuus julkisella rahoituksella oli selvasti negatiivinen
vaikutus yritysrahoitteiseen t&k:een. Tulosten mukaan yhden dollarin julkinen t&k-
rahoitus syrjaytti yhden dollarin yksityisrahoitteista t&k:ta. Busomin (1999) tutkimuk-
sessa selvitettiin julkisen t&k-rahoituksen vaikutuksia kayttamalla poikkileikkausaineis-
toa espanjalaisista yrityksista. Tilastollisissa analyyseissa huomioitiin julkisen rahoituk-
sen saamisen endogeenisuus. Tulosten mukaan 29 yritysta 70:sta olisi kayttanyt t&k-
toimintaan vahintaan saman summan, vaikka eivat olisi saaneet julkista t&k-rahoitusta.
Jaljellejaavat 41 yritysta investoivat enemman t&k-toimintaan kuin he ilman julkista
rahoitusta olisivat tehneet. Lach (2000) tarkasteli tutkimuksessaan julkisen t&k-
rahoituksen vaikutuksiin kayttaen aineistona israelilaisia yrityksia vuosina 1990-1995.
Lach estimoi dynaamisen mallin, jossa julkisen rahoituksen saaminen oli endogenisoitu.
Tulosten mukaan julkisella t&k-rahoituksella oli yritysrahoitteista t&k:ta taydentava
vaikutus. Yhden dollarin julkinen t&k-rahoitus lisasi 0.41 dollaria yritysrahoitteista
t&k:ta3.
Myos Suomessa on tehty teemaa kasittelevaa tutkimusta. Toivasen & Niinisen (1998)
tutkimuksen paneeliaineisto koostui 133 yrityksesta, joista oli yhteensa 581 havaintoa.
Aineisto kattoi vuodet 1985-1993. Tulosten mukaan julkisella t&k-rahoituksella ei ollut
tilastollisesti merkitsevaa vaikutusta ison kassavirran omaavien yritysten (kokonais-)
t&k-menoihin. Sen sijaan heikon kassavirran omaavilla yrityksilla julkinen t&k-rahoitus
lisasi yritysten t&k-menoja.
Lehdon (2000) tutkimuksessa kaytettiin toimipaikkatason paneeliaineistoa ajanjaksolla
1991-1998. Estimointi tehtiin kayttaen kaksivaiheista estimointia (2SLS), jossa ensim-
maisessa vaiheessa selitettiin toimipaikkakohtaista julkista t&k-rahoitusta ja toisessa
vaiheessa toimipaikkatason t&k-menoja. Estimoinnissa otettiin siis endogeenisuuson-
gelma huomioon. Tulosten julkinen rahoitus ei korvaa yksityista t&k-rahoitusta. Verrat-
Lachin (2000) tutkimuksen mukaan julkisen t&k-rahoituksen pitkan aikavalin jousto suhteessa yritys-
rahoitteiseen t&k:een oli 0.22.