Siotasoinformaatio pohjautuu rekisteriin. Loput tiedoista Tilastokeskus on kerannyt kyse-
Iykaavakkeilla ja haastatteluilla ja ne pohjautuvat siten henkiloiden omiin ilmoituksiin.
Estimoitava ansioyhtalo on identtinen Mincerin yksinkertaisen palkkamallin kanssa, jossa
henkiloiden palkkatulojen logaritmeja selitetaan koulutusvuosilla ja potentiaalisella tyoko-
kemuksella (ja sen neliolla). Palkkatulolla tarkoitetaan tassa yhteydessa Verotustiedoista
saatavan verotettavan vuositulon ja itse ilmoitettujen tyossakayntikuukausien, seka nor-
maalien tyotuntimaarien avulla laskettua henkilon keskimaaraista bruttotuntipalkkaa. Vuo-
situloinformaatioon sisaltyy peruspalkkojen ohella myos erityyppiset palkkiot ja lisat, ku-
ten esimerkiksi lomarahat ja ylityokorvaukset. Myos luontaisetujen verotusarvo on mai-
nittu erikseen, mutta niiden vuosituloihin lisaamisella ei estimointitulosten kannalta ole
erityisempaa merkitysta.4 Jaljempana selostettavissa estimoinneissa esiintuleva ilmaisu
'bruttotuntipalkka' ei siten sisalla luontaisetuja.
Eri henkiloiden koulutustiedot pohjautuvat Tilastokeskuksen oppilaitosten ilmoitusten pe-
rusteella kokoamaan vuosittaiseen tutkintorekisteriin, josta kay ilmi yksilon korkein la-
paisty koulutus. Jos henkilolla on kaksi (tai useampia) yhtakorkeaa oppiarvoa, nakyy re-
kisterista vain tuorein tutkinto ilman viittauksia aikaisempiin samanarvoisiin tutkintoihin.
Toinen puute on rekisterin rajoittuminen vain suoritettuihin tutkintoihin. Yliopisto-
opiskelijankin oppiarvo maaraytyy siis suoritetun keskiasteen tutkinnon (yleisimmin yliop-
pilastutkinto) mukaan siihen saakka, kunnes han on suorittanut yliopistotutkinnon. Taman
on arvioitu kestavan keskimaarin noin kolme ja puoli vuotta 'kandidaattitasolle' ja viisi ja
puoli vuotta 'maisteritasolle' saakka. Opintojen suoritusajoissa esiintyy kuitenkin tunnetusti
huomattavaa vaihtelua riippuen koulutusalasta ja opiskelijan tyossakayntiaktiviteetista
opintojen aikana.
Eri koulutustasoja on kaikkiaan seitseman. Ensimmainen taso on kaikille 7-16 -vuotiaille
pakollinen yhdeksanvuotinen peruskoulu. Seuraavana on keskiaste, joka jaetaan yleiseen ja
ammatilliseen koulutukseen. Yleista ylioppilastutkintoon johtavaa koulutusta annetaan lu-
kioissa (= 12 vuotta). Ammatillista koulutusta taas ammattikouluissa, ja se voi kestaa joko
alle kolme vuotta (= alempi taso, 10-11 v.), tai noin kolmisen vuotta (= ylempi taso, 12 v.).
Korkea-asteen koulutukseksi luetaan tiettyjen opistojen, seka yliopistojen ja korkeakoulu-
jen antama opetus. Opistoissa suoritetaan lyhyehkoja ei-yliopistotasoisia opintoja (= 13-14
v., esim. yo-merkonomi). Alemmat (= 15 v.) ja ylemmat korkeakoulututkinnot (= n. 16 v.),
seka jatkotutkinnot (lisensiaatti ja tohtori, vah. 18 v.) suoritetaan yliopistoissa ja korkea-
kouluissa. Koulutustasoja voidaan tarkastella myos opintovuosina kayttaen Tilastokeskuk-
sen konstruoimaa tutkinnot vuosiksi muuttavaa luokituskoodia. Taman luokittelun mukai-
set koulutusajat on ylla annettu sulkeissa. Eri henkiloiden tosiasialliset opiskeluajat eivat
kuitenkaan ole tiedossa.
Tyokokemusta on indikoitu laskemalla potentiaalisten tyovuosien maksimaalinen maara.
Jokaisen yksilon tyokokemus on siis laskettu vahentaen henkilon iasta suoritettujen oppi-
vuosien maara ja koulun aloittamisika (7 vuotta). Miehilta on lisaksi vahennetty yksi ekst-
ra-vuosi asevelvollisuuden suorittamisen takia. Edella kuvattu tyokokemuksen maarittely
pohjautuu olettamukseen kokopaivatoimisesta opiskelusta ja siita, etta henkilo astuu tyo-
elamaan valittomasti saatettuaan opintonsa paatokseen ja on siella elakoitymiseensa saak-
ka. Kaytetty tyokokemuksen mittaustapa voi luonnollisesti johtaa tosiasiallisen tyokoke-
muksen yli- tai aliarvioimiseen. Pidemmalle ehtineiden yliopisto-opiskelijoiden yleinen
tapa yhdistaa opiskelu ja tyossakaynti johtanee faktisen tyokokemuksen aliarviointiin, kun
Suomea koskevia tutkimustuloksia luontaisetujen vaikutuksista esittavat esim. Asplund (1993) ja Gran-
qvist (1998).