14
Iiittyvat kiinteasti ammattiyhdistysjasenyyteen. Tyottomyysturvakassan jasenyys ei
edellyta ammattiliittoon kuulumista, mutta kaytannossa solidaarisuus ja muut syyt
johtavat tahan. LO vastustaa voimakkaasti suunnitelmia (www.lo.dk).
2.5 Ruotsi
Ruotsissa jarjestaytymisaste on hyvin korkea. Tyontekijoita edustavassa LO:ssa ak-
tiivisia jasenia on 1.9 miljoonaa, joista 800 000 julkisella sektorilla. Toimihenkiloita
edustavissa jarjestoissa (TCO ja SACO) on yhteensa 1.5 miljoonaa jasenta ja niiden
paino on kasvanut toimihenkiloiden osuuden kasvaessa kaikista tyontekijoista.
Tyontekijoiden jarjestaytymisaste on jonkin verran vahentynyt 85 %:sta 79 %:iin
vuodesta 1994 vuoteen 2001. Tyonantajia edustaa SN (Svenskt Naringsliv).
Palkkaneuvottelut
1970-luvun lopusta alkaen Ruotsin tyonantajien keskusjarjeston SAF:n piirissa on
esitetty kasvavaa kritiikkia keskitettya palkkaneuvottelua kohtaan.3 Yksi keskeinen
tavoite oli palkkakustannusten pitaminen kurissa ja paaseminen eroon devalvaa-
tiokierteesta. Palkkahajonnan lisaaminen yritysten sisalla on saattanut olla myos yksi
tavoite, vaikka palkkaerot ovat sailyneen jarjestelman muutoksesta huolimatta va-
kaina. Ruotsissa on 90-luvulta lahtien tehty liittokohtaisia sopimuksia, joissa osa
palkkapotista, ns. lonepott, maaraytyy yritystasolla. Siten tyonantajajarjesto SN:n
rooli neuvotteluosapuolena on muuttunut. Palkkaneuvottelut kaydaan nykyisin liitto-
tasolla tai/seka paikallisesti yrityksessa. Tahan saakka paikallinen sopiminen on
koskenut lahinna liittotasolla sovitun palkkasumman jakoa tai sita miten paikallinen
palkkojen liikkumavara (ns. loneutrymme) jakautuu tyontekijoiden kesken. Tyonan-
tajajarjestojen paamaarana on, etta palkat maaraytyvat yha enemman paikallisesti
yritystasolla. Yksi merkittava piirre 90-luvun sopimuksissa on myos, etta vuodesta
1993 sopimuksiin ei ole sisaltynyt takuulausekkeita kuten ansiokehitystakuita tai in-
flaatiokorjausta eika myoskaan matemaattisia matalapalkkaeria. Myos toimihenki-
loita koskevat saannot ikalisista tai tyon vaativuuslisista poistettiin vuoden 1993 so-
pimuksessa.
Palkkasopimuksissa ei ole liittotasolla maaratty palkkojen liikkumatilaa tarkasti
1992/1993 jalkeen suuressa osassa sopimuksia, kuten seuraavasta kuvasta ilmenee:
SN:n sopimusaloilla suuri siirtyma paikalliseen sopimiseen tapahtui vuosien
1993/1994 sopimuksissa. Palkankorotukset, tai suuri osa niista, ovat maaraytyneet
vapaammin muillakin aloilla. Kuvion perusteella SAF:n sopimusaloilla noin 75 pro-
senttia toimihenkiloista kuului sopimukseen, jossa ei ole keskitetysti liittotasolla
maarattyja palkkoja (ns. centralt faststallda individuella garantier). Vastaava luku
tyontekijapuolella oli noin 40 prosenttia.
Seuraava kuvaus perustuu suurelta osin Ruotsin tyonantajajarjeston julkaisuun (Svenskt Narings-
liv, 2001, sivut 41-43).