13
Paikallisen sopimisen merkitys on kasvanut yli vuosien. Vuosi 1989 oli merkittava
virstanpylvas, jolloin DI (teollisuudenala) ja vastaava tyontekijajarjesto CO-metal,
ottivat kayttoon uuden hajautetun neuvottelujarjestelman. Hajautettu jarjestelma on
sittemmin levinnyt muille aloille. Vuonna 1989 34 prosenttia palkoista sovittiin kes-
kitetysti, kun vuonna 2000 luku oli enaa 15 prosenttia.
Taulukko. Palkkajarjestelmat Tanskassa
|
Sopimusmuoto |
1989 |
1991 |
1993 |
1995 |
1997 |
2000 |
|
Normaalipalkka ” |
34 |
19 |
16 |
16 |
16 |
15 |
|
Minimipalkka ” |
32 |
37 |
13 |
12 |
21 |
23 |
|
Minimikorvaus ” |
30 |
40 |
67 |
61 |
46 |
42 |
|
Kiintean palkan puuttuminen |
4 |
4 |
4 |
11 |
17 |
20 |
Lahde: Dansk Arbejdsgiverforening (2001)
Siirtymaaika normaalista palkankorotusjarjestelmasta paikalliseen sopimiseen on
ollut yleensa pitka, oppiminen uuteen jarjestelmaa vie 5-10 vuotta. Taulukossa ha-
jautetusta jarjestelmasta esimerkkeina ovat minimipalkka, minimikorvaus ja kiintean
palkan puuttuminen, jotka nykyisin kattavat 85 prosenttia kaikista palkoista. Neu-
Vottelujarjestelmaan on sisallytetty myos keskusjarjestojen koordinointia. 1) Ensin-
nakin elakkeista, tyoajasta, lomista, sairausajan etuuksista ja palkkauksen suhteen
minimipalkoista sovitaan edelleen koordinoidusti. Tama koordinointi on ollut entista
keskitetympaa vuoden 1998 yksitoista paivaa kestaneen yleislakon jalkeen. Koor-
dinoinnilla on merkitysta, koska tyolainsaadanto on vahaista. Paaasiallinen tyoela-
man suhteiden maaraaja on tyoehtosopimukset. Minimipalkat ovat sen sijaan sitovia
vain vahaiseen osaan tyontekijoista, teollisuudessa noin 0.5%:iin tyontekijoista
(Hansen, 2000). 2) Toiseksi paikallista lakko-oikeutta ei ole ilman liitto- tai keskus-
jarjestotason hyvaksyntaa. 3) Kolmanneksi, sovittelijalla on keskeinen rooli silloin,
kun osapuolet eivat paase sopimukseen palkoista. Sovittelijalla on myos mahdolli-
suus niputtaa yhteen useiden alojen palkankorotuksia, kun neuvotteluissa pyritaan
lippuaanestyksella saavuttamaan neuvottelutulos.
Nykyisin Tanskassa on voimassa vuodesta 2000 alkaen neljavuotinen tyoehtosopi-
mus DA:n ja suurimman ammattiliiton LO:n kesken. Sopimuskausi on poikkeuksel-
lisen pitka ja tana aikana kaydaan useita neuvottelukierroksia. Paikallisessa sopimi-
sessa on sovittu, etta palkkakustannusten lisays on vahintaan 1 %-yksikkoa vuodessa
ja taman paalle se mita paikallisesti sovitaan. Kiistat palkankorotuksista eivat oikeu-
ta lakkoihin. Paikallisen sopimisen piirissa eli 85 prosentille tyontekijoista palkat
asetetaan vuosittain tyopaikoissa. Normaalin palkankorotusjarjestelman piirissa pal-
kankorotukseksi on sovittu kolme prosenttia vuosittain.
Tanskan uusi oikeistohallitus suunnitteli aluksi uutta valtion hallinnoimaa tyotto-
myyskassajarjestelmaa nykyisten rinnalle, mika merkitsisi tyottomyyskorvausten ja
ammattiliiton jasenyyden suhteen hollentamista. Nykyisin tyottomyyskorvaukset