Tama tarkastelu liittyy kahden monopoliliiton tilanteeseen, jossa siis tyonantajat ovat
tavallaan passiivisia neuvotteluissa. Sen sijaan palkkaneuvotteluissa, jota analysoitiin
ylla ja joissa myos tyonantajalla on valtaa, ay-liike joutuu tyytymaan pienempaan palk-
kaan kuin jos se olisi monopoliammattiliiton asemassa.
Nyt tilanne on kuvion 2 kaltainen. Siina pilkkuviivoitetut reaktiokayrat kuvaavat neu-
vottelutilannetta ja sen muuttumista suhteessa kuvion 1 monopoliliittojen tilanteeseen.
Nyt nahdaan, etta uusi ratkaisu pisteessa R’ sijaitsee lahempana origoa kuin edella kasi-
telty liittokohtainen ratkaisu pisteessa R. Nain ollen piste R’ voi itse asiassa olla lahem-
pana edella hahmoteltua koordinoitua ratkaisua kuin liittokohtainen ratkaisu R kahden
monopoliliiton tapauksessa. Yllattavaa kylla tulos pisteessa R’ voi olla parempi myos
ammattiliittojen kannalta kuin pisteessa R3, mutta nain ei ole valttamatta. Saamme tu-
loksen:
Tulos 2. Tyonantajien vaikutusvalta palkkaneuvotteluissa vahentaa palkkakoordinaa-
tiosta saatavaa hyotya ja voi tehda tupon tarpeettomaksi.
2.2 Sopiminen palkankorotuksista
Àsken tehty tulkinta ja vertailu eri palkansopimusmuodoista ja niiden eduista on kuiten-
kin riittamaton, koska kaytannossa palkkaratkaisut, niin tuporatkaisut kuin liittokohtai-
3 Kuvion 2 tilanteessa nain ei ole. Mutta jos indifferenssikayrat ovat ”laakeita”, voi olla, etta pis-
teen R’ kautta kulkeva liiton 1 indifferenssikayra kulkee pisteen R alapuolella ja liiton 2 vastaava indiffe-
renssikayra pisteen R vasemmalla puolella, jolloin ylla mainittu tilanne voi syntya. On myos mahdollista,
etta liitot haluaisivat yhdessa edeta uutta ratkaisua, eli pistetta R’ korkeammille palkoille, jos niiden neu-
votteluvoima nousee tuponeuvotteluissa verrattuna erillisiin neuvotteluihin. Tama laajennus jaa tassa si-
vuun.