10
3 TUPON VAIKUTUKSESTA PALKANMUODOSTUK-
SEEN YRITYKSESSÀ
Tyomarkkinoiden Sopimusjarjestelma muodostuu tyOehtosopimusten mukaisista va-
Iiimmaispalkkataulukoista ja tyoehtosopimuksissa sovittavista yleiskorotuksista. Suurin
osa tyontekijoista tyoskentelee vahimmaispalkkoja korkeammilla palkoilla. Silti va-
himmaispalkkoja koskevalla saatelylla on merkitysta tyomarkkinoilla.
Tarkastellaan nyt suppeasti tupon ja yrityskohtaisen palkanmuodostuksen valista suh-
detta. Oletetaan, etta yrityksella on N tyontekijaa, joille se haluaisi maksaa palkkaa Wi
tiettyna ajankohtana. Tyontekijat on jarjestetty nousevaan tuottavuus- ja palkkajarjes-
tykseen. Tavoiteltu palkka maaraytyisi tuottavuuden ja yrityksen arvioiman palkkaero-
jen kannustavuuden perusteella. Tupo saatelee matalien palkkojen tasoa taulukkopalk-
kojen muutosten kautta. Talla on vaikutus koko palkkajakaumaan, kuten keskusteltiin
alustavassa kirjoituksessa Alho (2002b). Tyomarkkinoiden tasapainossa taystyollisyys-
tilanteessa tehokkaampien tyontekijoiden suhteellinen palkka (Wi/WMIN) laskee, kun
alimpia palkkoja nostetaan. Intuitiivinen selitys talle on se, etta vahimmaispalkan nosto
vahentaa matalan tuottavuuden tyovoiman kysyntaa, mika laskee myos tehokkaampien
tyontekijoiden tuottavuutta ja siten palkkoja. Nain siksi, etta tyypillisesti tuotannonteki-
jat ovat kooperatiivisia keskenaan, eli yhden tuotannontekijan maaran lisaaminen nostaa
muiden tuotannontekijoiden tuottavuutta. Tata on lahemmin tarkasteltu esitelmassa Al-
ho (2002b).
Tama tasapainopalkkahaitarin kapeneminen ei valttamatta kuitenkaan kaytannossa to-
teudu, silla palkanmuodostuksen riittavan kannustavuuden vuoksi yrityksilla on toisaal-
ta paine sailyttaa palkkajakauma entisellaan, eli Vahimmaispalkkojen nosto heijastuu
koko palkkajakaumaan kaikkia palkkoja nostaen.
Toisaalta yrityksilla on olemassa tietty kokonaiskustannusten nousuvara, joka niilla on
mahdollista kestaa markkinoiden kilpailupaineessa. Ammattiyhdistysliike taas pyrkii
neuvotteluissa mahdollisimman pitkalle saavuttamaan yleiskorotuksissa taman palk-
kanormin mukaisen nousun. Ammattiyhdistysliike pyrkii myos siihen, etta taulukko-
palkkoja nostetaan enemman kuin mika on yleiskorotus, koska palkat ovat kaytannossa
liukuneet yli taulukkopalkkojen aiemman tason. Saadaan tulos:
Tulos 5. Yritykset joutuvat tupon vuoksi helposti nostamaan palkkoja enemman kuin
markkinatasapaino tyomarkkinoilla edellyttaa ja mika niiden palkannousuvara on, jos
ne haluavat saada aikaan optimaalisen sisaisen palkkajakaumansa.
Uusitalo (2002) esittaa evidenssia siita, etta suhteellisten palkkojen jakauma on Suo-
messa jonkin verran laajentunut silloin, kun on tehty liittokohtainen sopimus, ja taas
kaantaen palkkajakauma on kaventunut keskitetyn tupon aikana.
Tupolla voi siten olla haittavaikutuksensa yritysten kannalta, mutta tama patee samalla
tavalla myos liittokohtaiseen sopimiseen. Kaytannon ratkaisu naille ongelmille ovat uu-
sien palkkaustapojen, nimenomaan tulospalkkauksen yleistyminen, seka tyoehtosopi-
muksissa sovittavat yrityskohtaiset jarjestelyerat. Tulopolitiikan ja yrityskohtaisen pal-
kanmuodostuksen seka naiden suhdetta talouden kasvuun ja resurssien allokaatioon tar-
kastellaan myohemmin tassa tutkimushankkeessa, ks. myos Alho (2002b).