set, tehdaan koskien palkkojen muutoksia yli ajan, vuodesta toiseen, eika varsinaisesti
suhteessa tiettyyn hypoteettiseen ei-kooperatiiviseen tilanteeseen. Oletetaan edelleen,
etta tuposopimus voi ainoastaan merkita sita, etta kaikkien Iiittojen palkkoja korotetaan
samalla maaralla. Tarkastellaan kahden monopoliliiton tilannetta. Tarkastelun muunnos
koskemaan neuvottelutilannetta on analoginen. Talloin tilanne voi olla esimerkiksi seu-
raavanlainen.
Katkoviivat kuviossa 3 kuvaavat kuvion 1 tilanteen siirtymista periodista (vuodesta) 1
periodiin (vuoteen) 2 tuottavuuksien PQ/Li, i = 1,2, kasvun kautta. Tassa kuviossa on
oletettu, etta ei-kooperatiivinen liittokohtainen ratkaisu merkitsisi sita, etta tyovoiman
L1 (koulutettu) suhteellinen palkka W1 nousisi vuonna 2 verrattuna vuoteen 1 suhteessa
(kouluttamattoman) tyovoiman L2 palkkaan W2. Tasta huolimatta uuden tupon synnyt-
taminen osapuolten valilla kannattaa, koska on mahdollista loytaa ratkaisu suoran OR1
jatkeelta, joka on kummallekin osapuolelle parempi kuin uusi liittokohtainen ratkaisu.
Tata on merkitty kuviossa 3 merkinnalla ’UUSI TUPO’. Sen mukaan palkat nousevat
samalla prosenttimaaralla kummankin liiton osalta, ja siten palkkasuhteet edelleen sai-
lyvat entisellaan.
Sen sijaan, jos tyomarkkinoiden rakennemuutos on huomattavan suuri, ei ole enaa valt-
tamatta perustetta synnyttaa uutta tupoa, vaan ajaudutaan liittokohtaiseen ratkaisuun.
Tata tilannetta kuvaa kuvio 4.