Brysonin toinen merkittava havainto on, etta tyollisyyskehityksessa ei ole eroa niis-
sa tyopaikoissa, joissa neuvotellaan palkkojen lisaksi tyollisyydesta. Tama viittaa
siihen, etta palkkavaatimukset ovat olleet pienempia silloin kun samaan aikaan on
voitu sopia tyollisyydesta. Jarjestaytymisasteella on myos ollut vahemman merkitys-
ta silloin kun vain tyontekijat ovat jarjestaytyneet eivatka toimihenkilot. Talla on
merkitysta myos siksi, etta Iso-Britanniassa toimihenkiloiden osuus kaikista jarjes-
taytyneista tyontekijoista on varsin suuri.
Tyontekijoiden osallistumisella yleisesti paatoksentekoon (ns. non-union worker
voice) ei ole merkitysta. Brysonin mielesta tama viittaa siihen, etta heikompi tyolli-
syyskehitys liittyy nimenomaan palkkaneuvotteluihin. Toinen tulos oli, etta jarjes-
taytymisasteella oli merkitysta ainoastaan silloin, kun ammattiliittoon kuuluvien
tyontekijoiden osuus tai tyoehtosopimuksien sitovuus oli 50 prosenttia tai enemman.
Siten tyontekijoiden kuulumisella ammattiliittoihin ei ole merkitysta, kun osallistu-
misaste on alhainen. Bryson ei myoskaan loyda tukea vaitteille, joiden mukaan tyol-
lisyysvaikutus vaihtelisi voimakkaasti toimialan kilpailutilanteen tai yrityksen me-
nestyksen mukaan. Toisin sanoen ammattiliiton jasenyyden vaikutus ei liity siihen,
etta jarjestaytyneilla aloilla on enemman monopolivoittoja. Lisaksi tulospalkkauksen
laajuudella ei ollut vaikutusta tulokseen. Jasenyyden merkitys ei ole suoranaisesti
seurausta yrityksen voittojen jaosta tyonantajan ja tyontekijan kesken (rent seeking).
Bryson tarkastelee myos erikseen teollisuutta ja palvelusektoria. Brysonin mukaan
jarjestaytymisasteen negatiiviset vaikutukset tyollisyyteen ovat pienemmat teolli-
suudessa, etenkin hyvin parjaavissa yrityksissa. Tama johtuu hanen mukaansa siita,
etta jarjestaytymisaste on suhteellisen korkea kaikissa tyopaikoissa. Korkeammat
palkat tyopaikoissa, joissa on jarjestaytyneita tyontekijoita, ei siten vaikuta yrityksen
suhteelliseen kilpailuasemaan.
2.2 Irlanti
Irlannissa ammattiliittoja on noin 85, joissa on puoli miljoonaa jasenta eli noin puo-
let tyovoimasta. Ammattiliitot ovat jasenina keskusjarjestossa The Irish Congress of
Trade Unions. Tyonantajien vastaava jarjesto on The Irish Business and Employers
Confederation. Julkista tyonantajaa edustaa valtionvarainministerio. Vuodesta 1987
monen osapuolen valisiin sopimusten tekoon on osallistunut julkinen valta, ammatti-
liitot, tyonantajat ja maanviljelija. Vuodesta 1996 lahtien myos tyottomat ja pienet
yritykset ovat olleet edustettuina. Irlannin neuvottelujarjestelma muistuttaa siten
Suomen sopimusjarjestelmaa siina mielessa, etta asioista sovitaan monenkeskisesti.
Sopimukset perustuvat laajaan kasitykseen kansantaloudellisista kysymyksista, joita
kasitellaan myos neuvostossa The National Economic and Social Council. Myoskin
julkinen valta voi osallistua aktiivisesti tyomarkkinaneuvotteluihin.
Kuitenkin neuvottelujen keskittyneisyysastetta mittaavassa Calmfors-Driffil indek-
sissa Irlanti sijoittuu vasta 13:sta neuvottelujarjestelmien keskittyneisyytta mitatta-
essa 19 maan joukossa. Historiallisesti tama on perusteltua. Perinteisesti kaikki muu
palkanasetanta kuin inflaatiota heijasteleva, kuten tuottavuuteen ja tyoorganisaation
muutokseen liittyva, on maaraytynyt yritystasolla (Von Prodzynzki, 1998). Toimi-
alatasolla palkoista neuvotellaan hyvin harvoin. 1970-luvulla pyrkimykset keskitet-
tyihin palkkaneuvotteluihin tuottivat kuitenkin tuloksen, ja keskitetty sopimus sol-
mittiin viitena vuotena. Myohemmin 1980-luvulla vuosina 1981-1987 keskitettya
sopimusta ei tehty. Kuitenkin palkkannousun normit olivat yleensa yhteisia eri so-
pimuksissa. Vuodesta 1987 keskitetyn tai yhteiset normit noudattavat palkankoro-