20
’’yksityistâ” kaupankâyjââ (final customer) varten31 ja namà estimaatɪt SisaIlytettiin
Cdellaesitettyihin pariteetteihin. Myynti-osto-termiini-pariteetin testauksessa saadut tulokset
osoittavat, ettâ yksityisen kaupankâvijan nâkokulmasta markkinat olivat tasapainossa koko
IarkasteIuperiodin ajan: havaitut poikkeamat olivat vâhâisiâ ja niiden mâârâ vaheni
huomattavasti tarkasteluperiodin IoppupuolelIa. Markkinatakaajien osalta tilanne on jo
toisenlainen: alhaisempien kaupankâyntikustannusten ansiosta Iukuisia
arbitraasimahdollisuuksia ilmeni varsinkin syksyllâ 1990. Noin neljasosa (25,5%) kyseisen
periodin Sopimuksista tuotti arbitraasivoittoja ja keskimaarainen arbItraasivoitto oli jokaisen
Optiosarjan osalta vahintaan 500 Suomen markkaa. Tassakaan tapauksessa havaittuja
poikkeamia ei voitu selittââ datan Ominaisuuksilla. Yhtena mahdollisena syyna poikkeamiin
Puttonen esittââ termiinien melko pienià kaupankâynnin volyymeja vuonna 1990.32
Myynti-osto-spot-pariteettia testattaessa mahdollisuus arbitraasivoittoihin aukesi jo
yksityiselle kuluttajallekin: ensimmâisen tarkasteluvuoden aikana 39,6 prosenttia
muodostetuista positioista johti arbitraasivoittoihin, toisena vuotena 36,3 prosenttia ja
viimeisena vuonna perâti 57,2 prosenttia! Keskimaarainen arbitraasivoitto vuonna 1990 oli yli
IOOO Suomen markkaa per sopimus ja vuosien 1988 ja 1989 aikanakin useita satoja markkoja
(373.1-852.6 markkaa). Markkinatakaajien osalta Iuvut ovat Iuonnollisesti vielakin suurempia.
Koko tarkasteluperiodin aikana keskimâârin 70 prosenttia kaikista sopimuksista tuotti
arbitraasivoittoja ja vuonna 1990 yksittâisestâ sopimuksesta saatu voitto oli Suurimmillaan
Iahes 4700 markkaa ja Reskimaarainenkin voitto per sopimus vuonna 1990 oli Iahes 2000
markkaa.33
Tutkimuksessa havaittiin myos selva yhteys jâljellâ olevan maturiteetin ja havaittujen
Pariteettipoikkeamien suhteen: Iyhyet Suojautumispositiot (short hedge) tuottivat enemman
voittoa kuin pitkât Suojautumispositiot (long hedge) eli toisin sanoen, myyntioptiot olivat
ylihinnoiteltuja suhteessa osto-optioihin. Tâta Puttonen perustelee sillâ, ettâ SuomalaisilIa
indeksioptiomarkkinoilla Optiosopimusten hinnoittelu tapahtuu vastaavan termiinin
31 Suomalaisilla indeksioptiomarkkinoilla kaupankâyjât Voidaanjakaa kolmeen eri Iuokkaan:
markkinatakaajat, vâlittâjayhtiot (brokers) ja yksityiset kuluttajat. Markkinatakaaajat ovat
Sitoutuneet antamaan kaikissa tilanteissa tietyille Sopimuksille osto- ja myyntikurssit ja
nauttivat tasta korvauksena muita kaupankâyntiosapuolia alhaisempia transaktiokustannuksia.
32 Puttonen (1992, s. 122-124).
33 Puttonen (1992, s. 124-127).