36
(22)
c⅛sτ —
N
∑W-Λ)2
Z=I________________
W-I
, missâ
Ohist= historiallinen Volatiliteetti
N = tarkasteluperiodin pituus
Rj ~ kohde-etuuden tuotto pâivânâ i
R = kohde-etuuden tuottojen keskiarvo.
Vuositason Volatiliteetti saadaan kertomalla Ohist vuotuɪsten kaupankayntipâivien Iukumaaran
Iieliolla.
4.1.2 ImpIisiittinen Volatiliteetti
Usein on havaittu, etta historiallisella Volatiliteetilla Iasketut Optioiden arvot (kâyttâen esim.
BS-mallia) ovat reilusti korkeammat kuin markkinoɪlta Iiavaitut arvot. Talloin on syyta
olettaa, ettà markkinoilla toimivien Sijoittajien odotukset tulevasta Volatiliteetista ovat
alhaisemmat kuin edeltavâlta jaksolta Iaskettu historiallinen Volatiliteetti. Ratkaisemalla
kaytettâvàstâ Iiinnoittelumallista se Volatiliteetti, jolla Ieoreettinen hinta ja markkinahinta ovat
yhtâlaisiâ, saadaan ns. implisiɪttinen Volatiliteetti, jonka voidaan siis edellisen perusteella
katsoa heijastavan markkinoiden odotusta tulevasta Volatiliteetista.
Koska markkinoilla noteerataan yhtaaikaisesti Iukuisia eri Optiosopimuksia, voidaan
markkinoiden Volatiliteettia estimoida yksittaisten sopimusten implisiittisten VolatiIiteettien
perusteella. Tahan tarkoitukseen Soveltuvia tekniikoita ovat esittâneet mm. Latane ja
Rendleman (1976) ja Beckers (1981). Seuraavassa esitettâvât tavat eivât Iuonnollisestikaan
enaâ odota markkinoiden Volatiliteettia vakioksi.
Latanen ja Rendlemanin mukaan havaitut implisiittiset Volatiliteetit ennustavat tulevaa
Volatiliteettia paremmin kuin Iiistorialliset Volatiliteetit ja etta eri sopimuksista Iasketuista
implisiittisista Volatiliteeteista voidaan muodostaa painotettu keskiarvo koko markkinoiden
Volatiliteetin maarittamiseksi. Painoina kunkin Optiosopimuksen kohdalla tulisi kayttaa option
vegaa eli option hinnan Osittaisderivaattaa suhteessa Volatiliteettiin. Kritiikkia kyseinen tapa
on saanut siita, etta kyseiset painot eivât vâlttâmâttâ summaudu ykkoseen. Beckersin ratkaisu
eri sopimusten painoarvoon markkinoiden VoIatiliteettia mâaritettâessâ on yksinkertainen: