37
Iukuisten eri painOtustapojen kokeilun jâlkeen hân pââtyy ehdottomaan, ettâ markkinoiden
Volatiliteetti on yhtâlâinen sen sopimuksen Volatiliteetin kanssa, jolla on suurin vega-arvo.54
Suomalaisten indeksioptiomarkkinoiden Volatiliteettia aikavâlillâ 2.5.1988-29.12.1989
tutkiessaan Kahra ja Kanto havaitsivat, etta BS-mallin perusteella Iasketut FOX-
myyntioptioiden imρlisiittiset Volatiliteetit ovat olleet korkeampia kuin FOX-osto-optioiden
eli toisin sanoen, myyntioptiot ovat olleet ylihinnoiteltuja suhteessa osto-optioihin (option
hinta kasvava funktio Volatiliteetista). Tama ei kuitenkaan vâlttamâttâ tarkoita, etta myynti-
osto-pariteetti voitaisiin hylâta Suomalaisilla markkinoilla, sillâ Kahran ja Kannon tyossâ ei
esitetty relevanttia transaktiokustannus tarkastelua.55
Toinen havainto Kahran ja Kannon tyôssa oli, etta varsinkin myyntioptioiden implisiittiset
Volatiliteetit olivat Iahes poikkeuksetta korkeampia kuin Iiistorialliset Volatiliteetit. Tahan he
esittâvât perusteluina sitâ, ettâ markkinaosapuolien Odotukset eivât joko oie rationaalisia tai
toisaalta sitâ, ettâ myyntioptioiden asettajat vaativat erillisen riskipreemion (’’normaalin”
preemion Iisaksi) tarjotessaan portfolion haltijoille Inahdollisuuden suojautua myyntioptioiden
avulla. Suurin syy havaittuihin poikkeamiin lienee kuitenkin ollut FOX-indeksin voimakas
autokorrelaatio tarkasteluperiodilla (2.5.1988 - 31.12.1989); olihan koko periodilta Iaskettu
ensimmâiseen asteen autokorrelaatiokerroin perati 0.344.56
On tietenkin selvââ, ettâ teoriassa Iiistoriallisen ja implisiittisen Volatiliteetin его ei voi olla
jatkuvaa. Edellaesitetyn perusteella его ei kuitenkaan nâyttâisi johtuvan Optioiden vâârin
Iimnoittelusta vaan pikemminkin tehottomista Osakeindekseista.
4.2. Stokastisen VoIatiliteetin mâârittaminen
Edeltavissa jaksoissa on esitetty Iukuisia havaintoja, joiden perusteella Blackin ja Scholesin
tekemâ oletus kohde-etuuden tuottojen Brownin Iiikkeesta voidaan osoittaa paikkaansa
pitâmâttomâksi. Periaatteessajo havaittu ensimmâisen asteen voimakas autokorrelaatio riittââ
hylkââmâân oletuksen Satunnaiskulkuprosessista. Kuten jo aiemmin mainittua, Stokastisen
Volatilitetin tutkimus ja mallittaminen on viime aikoina saanut runsaasti huomiota
54 Lataneja Rendleman (1976) ja Beckers (1981).
55 Kahraja Kanto (1991, s. 4-7 ja Iiite A).
56 Kahraja Kanto (1991, s.5 ja 7 ja Iiite A).