38
Optioteorian tutkimuksessa. Nama tutkimukset voidaan jakaa kahteen osaan: tutkimuksiin,
joissa kâsitellâân Brownin Iiikkeelle Vaihtoehtoisiin Stokastisiin prosesseihin perustuvia
hinnoittelumalleja ja toisaalta tutkimuksiin, joissa Stokastista Volatiliteettia pyritâân
mallittamaan BS-mallin puitteissa. Seuraavassa esitetâan keskeisiâ tuloksia ja havaintoja
muutamasta jalkimmaisen tyyppisestâ tutkimuksista.
4.2.1 Wigginsin tutkimus vuodelta 1987
J.B. Wigginsin vuonna 1987 kehittâmâ hinnoitteluyhtâlo perustuu Olettamukselle, ettâ kohdc-
etuuden tuottoprosessi seuraa yleista, jatkuva-aikaista prosessia, joka sallii tuottojen ja
Volatiliteetin muutosten valisen Cpataydellisen korrelaation sekâ keskiarvoonsa palautuvan
(mean reverting) Volatiliteettiprosessin. Wigginsin tarkoituksena on mallittaa aikaisemmissa
tutkimuksissa havaitut, mutta mallittamatta jââneet havainnot tuottojen ja Volatiliteetin
valisestâ CpataydelIisesta riippuvuudesta ja Volatiliteettishokkien esiintymisestâ. Toisin kuin
esimerkiksi BS-mallissa, Wigginsin VoIatiliteettimallissa esiintyy kaksi Sijoittajan
Preferensseihin Iiittyvaa parametria: Osakkeeseen Iiittyva riskipreemio ja osakkeen kanssa
korreloimattomaan salkkuun Iiittyvan riskin markkinahinta. Naihin parametreihin Iiittyvat
Sijoittajan hyotyfunktiot ja niiden funktiomuodot estavât absoluuttisen suljetun muodon
ratkaisun Ioytymisen Wigginsin mallille. Myohemmissa Cstimoinneissa Wiggins on olettanut
Sijoittajalle koituvan hyddyn kumuloituvan Iogaritmisesti (Iogaritminen hyotyfunktio).57
Wigginsin tyôn kohteena oli kahdeksan yksittâistâ osakeoptiota ja kaksi Osakeindeksia,
S&P500- ja CRSP-indeksi ja niiden Volatiliteettien Stokastisten Ominaisuuksien vaikutus BS-
mallilla Iaskettuihin hintoihin ajanjaksolla heinâkuu 1962 - joulukuu 1984. Wiggins estimoi
aluksi Volatiliteettimallinsa parametrit kahden, neljân ja kahdeksan paivân intervalleilla,
joiden aikana Volatiliteetin Odotettiin pysyvân vakiona. Taman jâlkeen, estimoitujen
parametrien perusteella, muodostettiin tarkastelujaksolta Suhteelliset Implisiittiset Volatiliteetit
toiselie Osakeindekseista (S&P 500) ja yhdelle osakkeelle (ГГТ) ja edelleen BS-mallin
mukaiset teoreettiset hinnat.58
57 Wiggins (1987, s. 351-352). Tutkimuksista, joiden havaintojen pohjalta Wiggins malliaan
kehitti, voidaan Volatiliteettishokkien osalta mainita esim. Beckers (1983) ja Poterba ja
Summers (1986) ja ’’odotustenvastaisen” korrelaation osalta Black (1976) ja Beckers (1980).
58 Wiggins (1987, s. 363-365). Aiheen rajauksen kannalta tassa yhteydessâ esitetâan
ainoastaan keskeiset tulokset Wigginsin tyôsta; mallin sisâllôstâ ja Spesifikaatioista saa tietoa
tutustumalla tarkemmin ko. tutkimukseen.