78
edellâ havaittiin, ettâ dummy-muuttujama∏i on historiallista Volatiliteettia tehokkaampi
tulevaisuuden Volatiliteetin estimaattori, on syytâ olettaa, ettâ myos Iiinnoitteluvirheiden
SOpeutuminen dummy-muuttujamallin tapauksessa on tâydelIisempaa. Kaytannossa tamân
tulisi tarkoittaa sitâ, ettâ dummy-muuttujamallin yhteydessâ molempien yhtâloiden β-
kertoimet saavat suurempia t-arvoja kuin historiallisen Volatiliteetin yhteydessâ ja myos
mallin Selitysasteet ovat korkeamρia silloin, kun optioiden hintoja Iaskettaessa on kâytetty
dummy-muuttujamallista perâisin olevaa implisiittista Volatiliteettia.
6.6.1 Estimoidut Osittaisen Sopeutumisen mallit
Taulukossa 16 on esitetty tulokset yhtâloiden (27) ja (27)’ Cstimointituloksista. Ylaindeksi p
viittaa myyntioptioihin ja ylâindeksic vastaavasti osto-optioihin.
Taulukko 16. Osittaisen Sopeutumisen mallien kertoimet ja tulokset
|
V о 1 ati I i Ieettiestimaattori |
a |
β |
βm t-arvo |
βm merk.tas о |
R2 |
|
Hist. VoIatiliteettic |
-20/702 |
-0.015 |
" -0.1540 |
”oJ779 |
0.0000 |
|
RISDc |
-48.079 |
-0.019 |
-1.6146 |
0.1093 |
0.0147 |
|
Hist. Volatiliteettip |
9.344 |
0.144 |
1.6655 |
0.0988 |
0.0166 |
|
RISDp |
16.904 |
0.162 |
2.6262 |
0.0099 |
0.0532 |
Tulokset osoittavat, ettâ osto-optioiden osalta kumpikaan estimoiduista Sopeutumiskertoimista
(β) ei oie merkitsevâ edes 10 prosentin riskitasolla eli mallit eivât ennusta optioiden hintojen
muutoksia mitenkâân Iuotettavasti. RISD:n osalta βm t-arvo on kuitenkin huomattavasti
Suurempi kuin historiallisen Volatiliteetin. Taman perusteella voidaan siis sanoa, etta dummy-
muuttujamallin ρerusteella Iasketut osto-optioiden hinnat huomioivat historiallista
Volatiliteettia paremmin edellisen periodin IiinnoitteIuvirheet. Eli toisinsanoen, suurempi osa
tâmân pâivân hinnoitteluvirheestâ tulee Otetuksi Iiuomioon huomisen kurssiepâvarmuutta
mââritettâessâ.